Omituinen päivä takana. En meinaa ymmärtää mitä mun pitäisi tästä kaikesta tajuta. Jos nimittäin ajattelee, niinkuin mie (ainakin tällä hetkellä) ajattelen, että kaikesta mitä meille täällä tässä elämässä tapahtuu, pitäisi oppia jotain, jotta kasvaa itsessään, niin silloin ihan kaikessa mitä tapahtuu, on olemassa opetus, syvempi tarkoitus. Ja siksi joka hetki tulisi miettiä, että mitä tämän hetken minulle pitäisi kertoa.
Sain puhelun tänään siskolta. Kuulin, että leskenä elelevä, juuri palvelutaloon muuttamaan joutunut melko huonokuntoinen mummini satojen kilsojen päässä oli yrittänyt paeta tätä elämää pikalennolla. Jäähyväiskirjeen kera se kuitenkin löydettiin ajoissa ja nyt se selvittelee päätään "parantolassa", niinkuin se ite puhelimessa asian ilmaisi. Voi mummi. Onhan se jo vanha ja monta vuotta puhunut, kuinka se odottaa vain papan luo pääsyä, mutta kuitenkin, ei varmaan kukaan tajunnu, että ikävä on niin suuri. Mitä tuommosessa tilanteessa osaa sanoa. Rakkautta, sanoin, voimia.
Facebookista luin että kolmikymppisen ystäväni rakas vaimo oli kuollut. Kuinka valtava suru kuulema pyyhkii ylitse ja silti tuntee että toinen on ihan lähellä. Ja muistan kuinka kauniisti se on aina puhunut vaimostaan. Voi ystävä. Mitäs siinä osaa sanoa? Rakkautta kirjoitin, rakkautta ja voimia.
Kuolema liikkuu näinä päivinä lähellä, se saa ajattelemaan elämää. Yksi elämä potkii mun mahassa, onko se jo uusi sielu, on takuulla. Miten se vielä elää elämänsä ja onko se jo elänyt paljon ennenkin? Miksi se haluaa syntyä juuri tähän elämään, juuri minun lapseksi? Onko kuoleman jälkeen elämää, onko tämä elämä vain yksi pysäkki matkan varrella? Onko meidän todella tarkoitus oppia läksymme ja puhdistaa karmaa? Miten voisi elää elämää elävämmin? Miten osaisi arvostaa kaikkea mitä saa ja olla kiitollinen siitä mitä on jo saanut? Miten oppisi elämään elämää, sen sijaan että sitä pyrkii koko ajan (ihan turhaan) hallitsemaan? Miten oppisi antautumaan elämän virtaan, kokonaan ja täysillä?
Rakkauden kautta, Tommy Hellsten (Saat sen mistä luovut, 2005, Gummerus) kirjoittaa, rakkauden kautta Rhonda Byrne (The Power, suom. Voima, 2010, Making Good) kirjoittaa. Niitä mie nyt luen. Ja niiden mukaan, näin olen käsittänyt, rakkauden kautta elämää voi todella elää. Hellsten kertoo että vasta kun ihminen asettaa itsensä haavoittuvaksi pystyy todella elämään. Että kaikki muu on vain turhaa hallintaan pyrkimistä. Ja elämää ei voi hallita, vaikka me niin kovasti sitä yritetäänkin. Byrne kertoo vetovoiman laista, siitä miten kaikki on värähtelyä, ajatukset, tunteet, teot, kaikki. Ja kuinka me houkutetaan magneetin lailla omaa tunnetilaamme vastaavaa värähtelyä luoksemme. Jos siis ajattelee rakkaudella kaikkea, saa rakkaudella kaikkea. Ja toisinpäin.
Teoriassa kauhean yksinkertaista. Rakastaa, olla rehellinen ja avoin ja kiitollinen kaikesta. Ja aloittaa kannattaa heti, koska aikaa ei ole, on vain nyt. Elämää kannattaa siis varmaan elää nyt. Mahdollisimman hyvin, Ja rakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti